lähden luontoon muutan muotoon harmaakarhu

Tässä on mun tekemä veistos ihan ensimmäisellä työssäoppimisellani ikinä, keväällä 2015. Sen nimi on Nenäjäbä, ja se hengaa nykyään meidän makuuhuoneen lattialla. Toivon että se löytäis kodin joltain seinältä joskus vielä.

     Tän työssäoppimisprojektin aiheena ja inspiraationa toimi eräs purku-uhan alla ollut rakennus Järvenpään keskustassa, joka oli toiminut mm. baarina ja ravintolana aikoinaan. Paikka oli tosi hieno ja rapistunut. Meidän tehtävänä oli luoda sen rakennuksen tiloihin sopiva teos. Se sai olla mikä tahansa visuaalinen teos, veistos, installaatio, maalaus (vaikka suoraan seinään tehty, se talo purettiin joka tapauksessa). Yhdessä rakennuksen osassa oli jonkun harrasteteatterin tilat. Inspiroiduin niistä eniten. Ennenkuin edes näin millainen lokaatio on kyseessä, päätin että haluan tehdä irtopään sinne seinälle, semmosen metsästyspalkintopään. Aattelin että se sopis niihin teatterin vermeisiin hyvin.

Oisin voinu jäädä asumaan tonne.

Meille annettiin pari kolme viikkoa aikaa työskennellä. Tein teostani pääosin kuvanveistoluokassa, ja kuvanveiston opettaja oli suurin apuni (kiitti Pasi). En ottanu ihan jokaisesta vaiheesta ikävä kyllä kuvia, mutta jonkin verran kuitenkin.

Mietin aluksi jotain hirven kaltaista olentoa, mutta mulle todelliseksi lemppariaiheeksi kasvanut mörkö-hahmo voitti raadin. Halusin luoda semmosen mörön paperilta kolmiulotteiseksi ja kosketeltavaksi. Rupesin toimeen.

Tätä kuvaa ennen olin muotoillut ja rakentanut rungon päälle ja kaulalle rautalangoista. Sitten elmukelmutin, ettei kipsi valuisi veistoksen sisälle vaan siitä jäisi ontto ja kevyt. En tässä vaiheessa aatellu tehdä sarvia Nenäjäbälle, mutta kipsaamisen jälkeen tuntui että jotain puuttui.

Porattiin reiät päälaelle ja iskettiin rautatangot, jotka päällystin foliolla ja muotoilin sarviksi. Kipsasin. Tuli nätit.

Opin myös muotoilemaan kipsistä silmät. Koko tämä tekoprosessi oli oikeastaan uutta mulle, ja kiinnostavaa. Se antoi mulle ison sysäyksen kuvanveiston suuntaan, mikä oli enemmän kuin tervetullutta. Kuvanveisto on aina ollut mulle se kiinnostavin näistä kolmesta niin sanotusta klassisesta taiteen alasta, maalaus tokana ja grafiikka viimeisenä. Lisäksi tän teoksen maalaaminen oli tosi mielenkiintoista ja hauskaa, en ollut tajunnut kuinka eri juttu on maalata jotain kolmiulotteista perus kaksiulotteisen sijaan. Käytin akryylimaalia, pensseleitä ja pesusientä maalin töpöttelyyn.

Lopuksi Nenäjäbä sai jalustan, joka leikattiin vanerista ja maalattiin (nenään sopivasti) vaaleanpunaiseksi. Se sai kivan paikan koulun näyttelytilan seinältä, ja olin kyllä todella ylpeä, olen edelleen. Tää työssäoppiminen oli täydellinen kokemus, ja sain hyvän kuvan siitä millaista on olla taiteilija ja työskennellä taiteilijana. Aikataulutin tekemiseni itse, tein itsenäisesti ja sain kaiken valmiiksi ajallaan. Pidin tosi paljon oman jutun tekemisestä. Joskus tulevaisuudessa haluaisin toimia samalla tavalla ja luoda samankaltaisia teoksia, omassa rauhassa ja omaan tahtiini. Tästä veistoksesta sain myös hieman ideoita lopputyöhöni. Erittäin miellyttävä työssäoppimiskokemus!

VACCINE

Halusin ottaa tän blogin taas käyttööni koska mun pää on täynnä asioita joita haluun sanoo taiteesta ja kaikesta siihen liittyvästä, etenkin ku koulu alkoi. Oon poistanu kaikki aiemmat tekstini täältä mut muistan että jossai vaiheessa viime syksyä kirjotin Pekka Halosen akatemiasta ja siitä miten kuumottavalta se vaikutti ja miten vaikeelta pääsykokeet kuulosti. Ois ollu hauska lukea sitä nyt ja olla voitokas.
     Tää koulu on kaikkea mitä siltä odotin ja enemmänki, ihan hullun tasokas toisen asteen oppilaitokseks. Niin paljo mahdollisuuksia tehä kaikkea ja opettajia joita oikeasti kunnioittaa ja ihailee koska ne on helvetin hyviä taiteilijoita ja kivoja ihmisiä. Oon niin ylpeä itestäni että uskalsin hakea ja että pääsin sisään. Pääsykokeissa olin jotenki niin rauhallinen ja ne tehtävät oli kiinnostavia ja se koko paikka tuntu semmoselta että kuulun sinne. Ekaa kertaa elämässäni haluan ja tykkään opiskella. Se on käsittämätöntä. Kaikkien ihmisten pitäis opiskella juttua joka niitä oikeasti kiinnostaa.
     Taide on niin absurdi asia. On hassuu et niinki turhalle jutulle on oikeita kouluja. Eihän taiteilijana tienaa mitään, se on niin epäkannattava ala hankkii mitää tutkintoa. Mut oon niin onnellinen et siihen on tässä maailmassa mahdollisuus, koska muuten mun kaltanen laiska ja tyhmä ihminen ei onnistuis saamaan mistään koulusta mitään papereita.
     Kirjottaminen on mulle tosi vaikeaa näin pitkän ajan jälkeen, oon parempi puhumaan ajatuksia ääneen ku muotoileen niitä tekstiksi. Joudun miettiin jokaista lausetta ja jokaista sanaa erikseen, kauhean vaivalloista. Sen sijaan voisin laittaa jotain kuvia jutuista joita oon saanu aikaan tänä syksynä. Koska sen takia tätä blogia kirjotan, haluun laittaa töitäni tänne ja puhua niistä. Ja taiteesta muutenki. Koska se on mulle tärkeää.

Tuon viimeisimmän tein tänään. Meillä on havainnosta piirtämisen kurssilla tehtävä jossa opettaja on antanu aiheen joka viikolle tän ja seuraavan jakson ajalle, ja siitä aiheesta pitää piirtää kaks tai kolme kuvaa. Tai maalata, tai ihan mitä vaan, kunhan ne on siinä samassa luonnoskirjassa kaikki. Tää tehtävä on saanu mut kauheen inspiroituneeks tekemään kaikkea siistiä. Jotenkin ku tietää että joku (opettaja) tulee näkeen ne työt ja arvosteleen, nii yrittää paljo enemmän ja on tarkempi. Ja tykkään kun saatiin niin vapaat kädet tän tehtävän suhteen, niitä aiheita saa tulkita miten vaan haluaa. Toi vammanen peurajuttu ei kyllä oo mikää niistä aiheista koska en oo saanu vielä yhtäkään täysin valmiiks, mut se synty siitä inspiraatiosta jonka sain tosta tehtävästä. En tiiä.